Merja ideoi saippuakuplat mukaan kuvaukseen! Siinä meillä kaikilla riitti ihmettelemistä!
Merja kuvasi, Senja puhalsi naama punaisena kuplia ja meidän tarvitsi vaan poseerata.
Onko mukavampaa olla, tulla vai mennä?!
Kivaa on, oli mikä entourage vaan.
Jokohan pitäis väsyä?
Pakko päästä, HUUDAN, vaadin ja pyydän.. ja kasvattaja nostaa! Ei ku katolle.
Sit menikin herne nenään ja pelko pöksyyn. Ilma oli avunhuutoja sakeanaan!
Ai mut otettiin alas! Mä haluun takas. Ou nou, sanoi studion väki.
Hei me heilutaan taas, mutta ei me kaaduta, ehkä väsyttää vähän mutta nyt ei nukuta.
Energiaa riittää ja uutta opitaan päivittäin. Kaikki osaavat jo juoda vesikupista ja siinä on välillä kiva kävelläkin. Vessan käyttö sujuu jo mallikkaasti. Emo välillä pissittää pesässä ja sitten tulee isompi vesivahinko. Minkäs teet kun emon kieli ei enää ennättä kuivata jättipisuja.
Ruokaa menee, välillä vapaaehtoisesti ja välillä pikkupakolla. On se jännä, miten pontevasti pitää laittaa syömistä vastaan. Isona sit ahdetaan itsensä ympyröiksi, mutta nyt tisu olisi parasta evästä sanoo kerho.
Lelut alkavat tulla pikkuhiljaa näkyviin. Ensisuosikki on Mirjamummon virkkaama rengas. Sama rengasmalli, josta Aake-ystävämme pitää myös kovasti. Vaaleanpunainen Läpsäkani on kiva painikuppani. Pienet tassut jopa tapailevat rapisevaa hiirtä ja lilatäplätyttö rouskuttaa rutistettua leivinpaperipalloa.
Kuvaaminen käy yhä vaikeammaksi tilannenopeuksien kasvaessa. Merja otti nämä ruudut ja oli vielä apuna hallitsemassa puolelta toiselle vellovaa jengiä!
