22. helmikuuta 2008

Näyttely Jyväskylässä 17. helmikuuta





Tuisku, Orifame Southern Comfort ja omistajansa Elina Asikainen poseeraavat kevään näyttelykauden avajaisissa Jyväskylässä.
Tuisku oli ensimmäistä kertaa isoissa pojissa. Se täytti 11kk näyttelypäivänä.LK 10 tuotti ekan CAPn. Lippiksiä keräämään siis. Tämä varhaiskypsä, häät jo 8kk iässä viettäny Muisku on jo 6 muksun isä. Sen Orifame-pennut syntyivät 9.2 Lenitalle. Perhe julkaistaan piakkoin sivuilla ja blogissa.

Näyttelykuvat Tuiskusta otti Maija Pirttikoski.










Ansa, Orifame AurikoTuuli, oli omistajansa Riikka Saikkosen kanssa ekassa näyttelyssään. Mukana oli myös ystävämme ammoisilta ajoilta, Tuija Isokivi.
Ansa oli reipas tyttö ja sai luokassa 12 EX1. Ja pusuja + kehuja tuomarilta ja oppilaalta. Lubrano oli oppilaineen piristävä uutuus 8) Hauskoja setiä, joilta tuli juttua sekä ranskaksi että englanninksi, papupata tyylillä.
Me keskityttiin tuttuun tapaan syömiseen, pizzaa, keksejä, suolaisia, kahvia ja limukkaa. Naurua riitti ja tuttua yleisöäkin kävi runsaasti. Oli HURJAN mukavaa nähdä näyttelykavereita pitkästä aikaa. Kiitos kaikille ilonpitoon osallistuneille!
Kristiinan kanssa vietimme perinteisen helmikuisen juhlan, jo perinteeksi muodostuneen joulun.

Ansan näyttelykuvat Riikka Saikkonen

19. helmikuuta 2008

LoviisanLapset

Lapset ovat olleen kodeissaan jo toista viikkoa. Kivoja viestejä on sadellut ja puhelimessa on vaihdettu kuulumisia. Tässä yksi Amedein ja Akvan kuvatervehdyksistä!

Amppu ison kissan ilme naamallaan.



Välillä pitää nukkuakin!


Akva pyytää isosiskoa leikkiin!



Lentävä rotta ja sen ruumiinavaus. Kanelit ja kanelikantajat työssään. Melkoinen IV kategorian väri- ja kuviokirjo.

VeliLaurin kuulumisia voitte kurkata L4:n omasta blogista!
Ansasiskon puuhista voitte ottaa selvää täällä

6. helmikuuta 2008

Ei ku menox AurinkoKuningas ja AinaAkvarelli

Niih.. no viimein meille kerrottiin, että isosikot Loviisassa odottaa. Me ollaan jo niin vanhoja, että ei muistettu kaikkee mistä oli sovittu. Olihan meidän varattu ajat sitten ja käyty katsomassakin. Soiteltu hurjasti ja tekstiviestejäkin meille tuli paljon. Meillä on omaa tavaraakin sieltä siskojen luota. Snoopy-kassi, jossa on älyttömän kiva keinua ja tapella. Sit pehmeä nukkualunen.
Kasvattaja oli pakannu salaa meidän kassit. Siksi kuulema kun Amedein apu on verrattavissa asiakirjatuhoojaan. Mä Akva osaan tyttönä toimia sillai asiallisesti.
Aamulla me katsottiin Disney-kanavalta House of Mousea. Emo antoi imeä, mutta piti varmuuden vuoksi Amedeita korvasti kiinni. Siihen päättyi meidän imut.. emo päätti, että tänään meistä tulee isoja. Kun kerran muutetaankin. Emo alkoi sanoa meille psähh-- älkää katsoko mun tisuihin --psääh! Olihan sitä uskottava. Kyl me sitkeesti kerjättiin silti.







Sit emo keksi, että me voitais kokeilla minkälaista on olla kasvattajan housuissa.
Emo näytti mallia ja me kokeiltiin perässä. Ei ollu kaksista ei. Suorastaan ylimainostettu juttu. Tavalliset farkut ne oli, tyhjät taskut ja pussit polvissa.





Päivällä tuli ne tutut ihmiset. Me leikittiin leluilla, sykyteltiin ja mä pusutin niitä melkein heti. Kunhan olin vaan ensin heränny tarpeeks. Amedei innostui kovasti ja heilui (taas!) ongen kanssa ja mutanttivillahiirikin sai kyytiä. Se kiipeili ruokapöydässäkin! Mä sentään menin vaan jalkoja pitkin syleihin. Kauheesti kasvattaja puhui niiden ihmisten kaa. Mä maistelin niiden ruokiakin vähän. Sit ne kävi katsomassa Akienoa, Aunemummoa ja Simopappaa. Ja sitä sinivalaan kokoista Lenitaa (onkohan se syöyt jalkapallon?) ja Ristoa myös.
Meiltä leikattiin kynnet ja mä päätin, että eihän se käy.. pitää olla reissussa hieno ja pitkäkyntinen. Venkoilin ja ketkuilin, kuin vain aito kuminauhakissa osaa. Kasvattaja oli taas pitempipinnainen. Se odotti ja odotti kun mä pyörin. Sit kun mä huokaisin, se sano että nyt tyttö antoi periks. No niin annoin, hikihän siinä tuli. Nyt mulla on sit taas lyhyet kynnet.
Amedei vaan pötkötti sylissä, sille noi ulkonäköasiat on ihan sama. Kiinnostuksen kivivyöry!




Ne katseli meidän eskarihymyjä, vertaili neniä ja ihmetteli kuinka isoja me ollaan. Amedei terotti kynsiään villasukkaan ja minäkin vähän kokeilin josko vieraiden asuja saisi muodistettua.
No sit ku oltiin saatu hyvä asento sylissä, nää rupee keskenään puhuun että pitäs lähtee, ku tulee pimeekin. Niin no, me kissathan liikutaan pimeessä. Mikäs siinä, oma boksi esiin, snoopylaukku sinne ja menoks. Tassut vaan vilahti ja oltiin veljen kaa boksissa ja sit autossa. Me nyt ollaan matkustettu ennenkin. Että ei niin mitään uutta. Tästä vaan sit mennään kohti Loviisaa ja otetaan yks tai jopa kaks asuntoa haltuun. Onkohan siskot meistä mitä mieltä.. tää matkanteko on niin rankkaa, että otetaan unet tässä mennessä. Meidän oma ihminen ja ihmissisko kyl huolehtii meistä.305km menee äkkiä. Sit me voidaankin alkaa hallita. Just can't wait..

UHURU! Toinen pieni lähti vapauteen!




Mä pääsen omaan kotiin, aloitan ihan oman elämän! (Uhuru= Vapaus swahiliksi) Siellä oottaa kuulema Aunemummon tytär Oona ja kaks koiraa. Koira? mikä se on? jotain namia?
Mun omat ihmiset tulee hakemaan mua tänään kuudelta! Mä tykkään teroittaa hellästi kynsiä rakkaiden jalkoihin. Toi kasvattaja valisti mua tänään, että voisin opetella isojentyttöjen tavoille ja jättää ainakin kynnet siitä hommasta pois. Ai miks? En mä tajuu. En silti mä mikään blondi oo, vaikka ensimmäinen hopeaOrifame olenkin. Toi kasvattaja jaksaa muistuttaa että musta oli tulla Orifame Attentaatti. Mä kun synnyin 3.30.. me tehtiin kaikki hommat emon kaa kahdestaan ja kasvattaja nukkui vaan. Käsi roikkui pesässä. Se heräs siihen ku me emon kaa juteltiin. Se oli kuullut emon äänen unen läpi ja sit.. että siihen vastas joku toinen ääni. Tosi pieni. Se olin minä! Osasinpa yllättää! Heti syntymässä mut näki hopeaksi. Loistin ku fosforilamppu pimeässä! Melko valovoimainen mä olenkii! Muut oli ihan yhtä oma-aloitteisia kuin minäkin. Emo hoiti hommat ja kasvattaja oli ihan "kassalla". Sen mielestä ihaninta oli kun emo leipoi tassut suoraan eteenpäin sojottaen. Ja se että emo nosti meitä tisuille syömään. Täähän menee nyt ihan muisteloks. Piti keskittyy siihen että MÄ MEEN MUN OMAAN KOTIIN! Varmaan on kyl aika ihmeellistä kaikille koko mun muutto sinne ja muutenkii. Muutama päivä tai viikko siinä vierähtää, mut kasvattaja sanoo, että kaikki menee hyvin. Laurikin jo kuulema heiluu kirjahyllyssä ja viettää aikaansa emäntänsä kahvikuppiin kurkkien ja olkapäällä kehräten. Yöllä se saalistaa varpaita. POJAT on aina TOLLASII!

Kun Amedei jätti mun boksin rauhaan, mä pakkasin itseni ja ajattelin, että voisin ottaa emon mukaan. Sit kun mun oli aika lähteä, kasvattaja ottikin emon pois. Mä vähän ihmettelin sitä.. kauaan en ennättäny pähkäillä, kun me lähdettin. Emo huiskutti kuulema ikkunassa.
Nyt mä sit olen jo matkalla.. emäntä laittoi viestiä, että pienellä äänellä huutelin ja tunnen nimeni.. vastaan kun puhutellaan. Isoin asia on vielä edessäpäin. Tutustuminen omaan kotiin!

Orifame-kotipesä ajattelee Ansaa.. tämän laulun myötä. Aunemummon nimi Darmasakrapravartana tarkoittaa elämänpyörän pyörittäjää. Ansa on ensimmäinen ja yli 10 vuotta kaivattu tabbytyttö. Elämänpyörä pyörii! Kuinka paljosta saankaan Janea kiittää! IsiMarkulle iso kiitos upeista lapsista. Ja kaikille kodeilla kiitos jo nyt syntyneistä lämpimistä suhteista.

Kun vuonna 1995 pitelin käsissäni pientä Keijoa, Orifame Corleone, OSH b 25, kuuntelin tätä samaa upeaa Elton Johin Disneyn Leijonakuninkaaseen säveltämää musiikkia. Mielestäni siihen saatu elämän ihmeet, ne jota pystymme kokemaan ja ne joita emme ehdi. Valtava suru ja suuri onni. Kasvattaminen pähkinänkuoressa!

Lähetän lämpimät terveiset kaikille Orifameille ja niille ystäville, jotka ovat tehneet ja tekevät tämän välillä mielettömältäkin tuntuvan harrastuksen mahdolliseksi!



From the day we arrive on the planet
And blinking, step into the sun
There's more to see than can ever be seen
More to do than can ever be done
There's far too much to take in here
More to find than can ever be found
But the sun rolling high
Through the sapphire sky
Keeps great and small on the endless round

It's the Circle of Life
And it moves us all
Through despair and hope
Through faith and love
Till we find our place
On the path unwinding
In the Circle
The Circle of Life...

It's the Circle of Life
And it moves us all
Through despair and hope
Through faith and love
Till we find our place
On the path unwinding
In the Circle
The Circle of Life


4. helmikuuta 2008

Ensimmäinen on lentänyt rohkeasti pesästä!

Puun on päästettävä
irti lehdistään.
Emo poikasensa
saattaa lentämään.

Niityn kukistansa
luovuttava on.
Peittyy jäiden alle
meri kahleeton.

Joka hetki jostain joutuu luopumaan,
jotta uusi voima
pääsee virtaamaan.

-Anna-Mari Kaskinen-




Mulle kerrottiin, että mun oma äiti tulee mua hakeen! Just maltoin odottaa kynsien leikkauksen ajan. Sit mä aloin pakata. Ansasisko ja mutsi luuli, että nekin voi lähtee! Mut ei, tää on mun, Laurin, ihan oma juttu. Mä pakkasin kaikkein tärkeimmän, itteni! Toi kasvattaja oli keränny roinaa jo viikkotolkulla.. asetteli niitä kassiin ja pois. Mä olen L4, järkijätkä ja keskityn katu-uskottavasti vaan olennaiseen. Menin varmuuden vuoks ihan boksin perälle, ettei kukaan ota mua vaan pois. Mä tahdon mun omaan kotiin, tutun emännän kainaloon nuolemaan sen nenää. Perheen toinen "aatelisherra" ei oo just kotona, mut mä ootan sitä kovasti!
Sit äiti tuli ja me lähdettiin ku noi ihmiset oli saanut juttunsa valmiiks. Mä nau'uin vaan 5 kertaa koko matkalla. Kotona mä oon istunu äidin rinnalla ja kaulassa. Vähän jännitti, mut pian mä jo nukuinkin vähän. Sit tutustuttiin mun omaan uuteen upeeseen kiipeilypuuhun. Mä söin ja kehräsin paljon. Maltankohan mä olla yön kiltisti? Mä mietin sitä vielä!

Orifame-kotipesä lähettää laulun Laurille.


1. helmikuuta 2008

L4




Orifame AatelisHerra eli Lauri, pelastajien kesken L4
on varsinainen nenien pesukone. Emäntänsä Anniina kävi kylässä ja Lauri piti huolen, ettei meiltä nenä likaisena lähdetä. Saman iltana Mia ja Emma kävivät leikittämässä pentuja. Lauri halusi olla vaan emäntänsä kanssa ja jätti leikkimisen Ansalle ja muille sisaruksille.
Eilen kylässä olivat Kaija, Salla ja Kaapo. Salla juoksi onki perässään ja koko pentulauma rymisti perässä. Välillä onkijahtiin osallistui emoValmaikin!

Laurin kuvasi Tiina Salminen, FlyingFinn's kissalasta.