24. joulukuuta 2011

Pimeässä loistava suklaatäplikäs

Väämön harrasteet, loisteet ja noudot. Viimein kuvatodisteita!


Germaanian gepardi noutohommissa. Jonkun kalan tai hiiren pyydystämisen ynnä noutamisen nyt vielä jotenkin ymmärtää, mutta mitä kummaa? Toisinaan myös rakas Barpaara on noutamisen kohteena ja sen kanssa suoritetaan komealla leiskautuksella myös estenouto noin 80cm korkean portin yli. Onko Väämö sittenkin salainen Eukonkannon kisavalmentaja ja treenaa uusia metodejaan?

(Kasvattaja huutelee täällä kursiiveilla. Väämö on Orifame Didgerdoo OSH n 24. Maken ja Elsan poika ja Houskan veli. Väämön vahva palveluskoiratausta lienee syynä osponttaaniin estenoutoon. Koulutustunnusta vaan hakemaan!)


 Väämön paljon puhuttu, mutta kovin salainen tanssi-paini-mikälie-harrastus rakkaan lelukissa-Barpaaran kanssa on nyt saatu ikuistettua! Nuorena poikana viritelty taito ei hevin ole ruostunut kuukunoiden poistuttuakaan, vaikka ilkeämielisimmät epäilivät moisen huvituksen johtuvan jostain muusta kuin silkasta elämisen riemusta.
No, Paparazzit iskivät pitkän sitkeän vakoilun jälkeen ja tässä todistusaineistoa.
Kuvassa näette miten rakas Barpaara retuutetaan ensin tanssilattialle...
(Paparazzin palkkaaminen kannatti. Kuvien ottaminen on ollut äärimmäisen hankalaa, sillä kameran linssin avaamisesta aiheutunut pieni ääni on saanut Väinön empimään puuhissaan) 

 (Tätä on on odotettu. Totisteita siitä, että Väämö korkkaa parketin Barpaaransa kanssa.)


"Mies tanssii läskien kanssa, vatsa hytkyttää, läskien kanssa ei parkettia nää,
mies tanssii läskien kanssa ilmaan hyppien
kun soi basodople tasarytminen." 
(Sanat Jope Ruonansuu, Tanssii läskien kanssa)
Meno on paikoin niin railakasta ja Barpaara tekee kaikenlaisia hienoja kolmoissalchoveja ja lutzeja lähes katonrajaan saakka.

(Vihdoinkin mä näen sen! Tanssii ja loistaa Barpaaran kanssa. Jamitämuutasetekkee?)

Ehkä tämä kaikki onkin puhtaasti ruokintaperäistä, ei sittenkään geneettistä? Liikaa fosforia kissanruuissa?

( Miten niin meillä liikakäytetään multicatia :D Väämö on kovin valovoimainen pärsoona, mutta näin suuri tapetun lucidum loiste johtunee tehokkaasta valonlähteestä paparazzin kuvausvälineessä. Tosin pimeässä hohtava suklaatäplikäs on sen verran vetoisa ajatus, että eiköhän aleta suunnittelemaan!)



Kun kysyin Väämöltä selitystä näihin, sain vastaukseksi pelkän tylyn irvistyksen...
Onko tässä Vuoden 2011 hurmaavin irvistys?

( Ehkä Väämön suuta kuivaa. Tai sit se on muadikkaasti vampyyrihahmossa. Pyrkii ehkä Aamunkoi elokuvaan joko sudeksi tai vampyyriksi. On varmasti kuullut, että filmialalla ansaitsee hyvin hynykkää ja Barpaaroita.) 




 "Mitäs tehtäs kamu ?"
Oli miten oli - kaikista Väämön jutuista tai salaisuuksista ei saane ikinä täyttä varmuutta, mutta tosiystävyyttä Väämö ei  aliarvioi eikä salaile! Ystävän syliin on mukava käpertyä.


(Nämä Aksun ja Väämön ystävyyskuvat julkaisin jo aiemmin. Kiva julkaista ne nyt tässä oikeassa asiayhteydessä. Väinöstä on moneksi.)


"Ystävän jos menetän
ei mulle mitään jää
on elämä niin vaikeaa
ilman ystävää
Useinkaan ei yksin voi
kaikkea selvittää
on hyvä jos on joku
joka auttaa ymmärtää "

(Matti ja Teppo - Ystävän jos menetän)


SUURKIITOS KUVISTA, TEKSTEISTÄ Hanna-Marille ja salaperäiselle paparazzille!




13. joulukuuta 2011

PII PAA PIIPAA Piimä paikalle

Elämme tautisia aikoja. Flunssaa, masutautia, kenties jos influenssakin vaanimassa. 

Sairaanhoitajasiam Piimä, Orifame Kommervenkki auttaa. Paremmin kuin parasetamooli, ipurofeiini, pafusiini ja pisolvooni yhtensä.


Piimästä on moneksi. Se hauskuuttaa ja pitää Elispotilaan mielen virkeänä.

Piimä lämmittää Leeviä, kaveeraa ja osallistuu vaikka videonkatsontaan.

 Piimä tukee. Piimä auttaa. Nupit oikein yhteen paukkaa.

 Piimältä löytyy olkapäätä tarvitsijalle.

Piimältä saa parantavaa tuijotusta (auummm anna ruokaa) ja hoitavaa mahapatsastelua. Kohteena potilas kolme, Lauraäiti.


Kiitos kuvista Laura! Paranemista sinulle, Leeville ja Elikselle. Pusu Piimän nokkaosastoon täältä kotipesästä.

7. joulukuuta 2011

Itsenäisyyspäivä Orifamelassa

Olipa varsinainen Itsenäisyyspäivä! Kommentoora (joka sai kutsumanimen Hilima) oli ekaa päivää ilman emon ja sisarusten turvaa. 
Ilman yhtään föönausta, saati pörhistelyä Hilima alkoi kaveerata Riston kanssa. Lenita on syystä melko mytiintynyt. Sen sterilaatiosta on viikko aikaa ja kauluri eil lisää mielihyvää. Ja sitten laumaan lyödään tälläinen uusi törhäke. Yritän saada Lenitaa vakuuttuneeksi, että Hilima on vielä pieni ja etsii omaa kotia. Ei mitenkään uhkaa matriarkan asemaa :*

Putin hallitsee Lammella EiNon sanoessa psäh ja Kisin mur. Jarno oli nostanut EiNon kaapin päälle sähisemaan. Putin nauttii isännästään, uudesta ympäristöstä ja hitot piittaa muusta. KAINALOON  mafia warsia pelaamaan.

Ilvesveljekset majailevat onnellisena Tervekosken perheessä. Olivat ekana aamunaan syöneet aampupalaksi sämpylöitä ja salaattia. Juhlavaa päivää kruunasi  luntsi kanaa kermalla ja vihanneksilla.


Ensimmäisen pesästä lentänyt Kommervenkki on ennättänyt jo kotiutua pienten ystäviensä joukkoon.
Kaikille muksuille onnea alkaneen itsenäisyyden kunniaksi.

Mistä Hilma löytäisi yhtä ihanan kodin kuin veljensä?

3. joulukuuta 2011

Kommentoora ja K-elokuva

Joulukuun ensimmäinen Avara Luonto kertoi Madagaskarin ainutlaatuisesta eläimistöstä ja luonnosta. Sitä me joukolla äimättiin.
Kommentoora innostui nähdessään pystyssä laukkailevia rengashäntämakeja (ihan meidän Akin näköisiä :D). Varsinkin siilinooloinen, päästäisenkin tavoin elävä pikkunisäkäs ja sen 32 penan poikue saivat katseen tarkentumaan ruutuun.

Valtava kilpikonna ja tarina 1000 vuotta sitten sukupuuttoon kuolleesta norsulinnusta, jonka munat olivat dinojenkin munia suurempia, veti reippaan neidon hiljaiseksi. Pää painui Ekin olkapäälle. Öy nöy miten dangerousseja animaaleja mualimassa o ja o ollu. (Sinne meni haave, jotta saataisiin Kommentoorasta paleontologi.)
Pitäs vähän miättii mitä lapselle näyttää. Nih.

En katso. Eeeen. 
Kommentoora taaimpana. 

Etualalla oleva veli nukkui koko ohjelman ohi.

Ei tullu Madagaskarinmatkaajaa Kommentoorasta. Se päätti tyytyä almo natureen ja satunnaisiin kevätmuurahaisiin. Eksotiikaksi riittää kuulema vintillä ajoittain rapistava tihulaishiiiri. 


29. marraskuuta 2011

Alle lujaa Feat. Putin

(Maailma on täynnä uskomattomia tarinoita, mutta vain yksi kertoo kaveristani Taistosta. Olen kuullut sen häneltä itseltään ja Taisto ei pahemmin valehtele. Näin se kuuluu ja se on karmea tarina.)
Kuljetin bussia sinistä ja kaverit alkoivat inistä:
”Ajelet liian hiljaisesti.”
Kauan mun pinnani kesti.
Mutta viimein mä päätin näyttää
ja hevosvoimia käyttää.
En tiennyt, että lysti on kallista
kun peruuttelin bussia tallista.
Ja tarina alkaa:


Panin kaasulle jalkaa ja vedin ykkösen sisään. Aloin kaasua lisään
ja tempaisin portista oikeelle. Pyörät ne vaikutti soikeelle,
kun vedin kahdella vanteella ja
heittelin ranteella sisälle nyt jo nelosta.
Joku kirkaisi pelosta, kun mä hirveesti kiihdytin
ja itteäni viihdytin.
Ja jätkä suojatieltä näytti mulle kieltä
ja se just pääs karkuun. Ja rupes kauheesti parkuun.


Tuli pikkuinen huoli, kun yks kolli kissa kuoli. Mut niitähän
on muutenkin liikaa.
Mä tsiikasin yhtä piikaa,
enkkä meinannu kekkaa
yhtä hirveetä rekkaa,
mut' se sattumalta
pääsi ite pois alta.
Mä hirveesti kaahasin
ja yht'äkkiä raahasin
kattotelineellä jotakin torvensoittajaa.


On monta koittajaa, jotka kyllä ajaa kovasti,
mutta enpäs löydä voittajaani.
Ja sitte kaatu yks' rovasti,
kun ei se kävellyt varovasti
ja se sano: ”Hallelujaa!”
Sitten tuli kapee kuja
ja minä vedän nasta laudassa
ja tuumasin, että huilataan vasta haudassa.


 Vähän tuli vaikeuksia,
kun yks jätkä kanto suksia 
ja sukset tuli sisään lasista.



Mä selvisin ratikka kasista
ja se meni vähän kiskoilta.
Ja mä kyselin siskoilta, että tietääks ne tiestä.

No, mutta on miestä-
ajellaan harhassa
ja tempaisin eläintarhassa
neljänsadan aidat niin ku Tuomisen Jaakko
ja se auto oli jo ihan paska.
Taitais olla parempi vähä ajatella enste.


Simo Salmisen legendaarinen Alle Lujaa Feat. Orifame Kuperkeikka, Putin.

22. marraskuuta 2011

Ottaa onkeen

Tribuuttipennut pitivät onki-iltaa Ekin kanssa.


 TilkkuEmo valvoi kalastuslupa-asioita. (Huom. virkamiesilme!)  Kuperkeikka eli Putin ja Kommervenkki eli Nousiaisen Aimo
 eivät olleet enää kalastusfiiliksessä. Olivat kuulema vetäneet nuottaa pitkin päivää.


 Krumeluuri innostui antamaan käsinsolmitulle fleecevieheelle kyytiä. Osumatarkkuus kyseenalainen.
Suosittelisitko katiskan vaiko sumpun käyttöä tälle kaverille?


 Kommentoora päätti näyttää veljelle mistä kana pissii - 'Tytöt on parempii saalistajii.' Parempi irroittaa koko viehe siimoineen kaikkineen. 


Pikkuemäntä on niiin kätevä käsistään että. Tästähän nousee valmista graavilohta.


Lilatabbynaamio, kauniin vaaleavartaloisena pysyvä sinisilmäinen Kommentoora etsii omaa kotia, jossa onkia, telmiä ja nukahtaa turvalliseen syliin.
Luovutus joulukuussa. Tarkemmat tiedot www.orifame.com, emailitse orifame at gmail.com tai puhelimitse 040 778 1338 Senja Helle.

10. marraskuuta 2011

PIMEISIIN ILTOIHIN


VAASAN YKSIKÖN KESÄLOMAMUISTELOT

”Aikuisten lomailtua” hieman ulkomailla ja rokkifestareilla, kasasi koko Vaasan yksikkö maallisen omaisuutensa autoon ja suuntasivat mökkeilemään Pihtiputaalle. Me kissat saatiin oma ulkoilupaikka heti terassin kupeessa, ettei tarvinut olla liian kaukana juttuseurasta. Siinä oli hyvä haistella luontoa



…ja jopa rentoutua!


Toi mun sisko (joo, joo, ei olla samannäköisiä, mutta me ollaan kuulemma molemmat adoptoituja!) Elli on aika näppärä hiirikissa. Ei mennyt aikaakaan, kun yhtenä yönä saunakamarissa herättiin kovaan meteliin ja hetken päästä Elli kanteli ylpeänä hiirtä ympäri huonetta – myönnän, mua vähän pelotti ja tyydyinkin istumaan kauhuissani mamin sylissä sängyllä. Joskus Elli salaa karkas hiirimetsälle mökin viereen ja nappas se toistamiseenkin saaliin, tosin joskus se tyytyi kevyempään ateriaan.




Itse sen sijaan kovana kollina kävin hieman rantakallioilla seikkailemassa!






Hetken päästä huomasin, että ”mamiiiiiii – täällähän on vettä ympärillä, ma haluun poiiiiiis!!!”




En sitten malttanut odottaa apua ja vaan loikkasin ihan itse ja kastuihan siinä! Kuivikkeeksi yritin hakea metsästä hieman neulasia ja oksia turkkiini… kovalla rytinällä tietenkin. En ymmärrä mikä tässä oli niin huvittavaa, kaikki vaan nauroi. Hmph!



Onneksi sisällä odotti Ellin suorittamat pesut ja pusut





ja rentouttavat päiväunet.



Näiden nokkaunien asento on kissa kevyesti suorin jaloin solmulla.




Muutenkin tuntui paikoin turvallisemmalta tyytyä keittiön suosikkipaikkaan eli tilanteen seuraamiseen tuuletusikkunan takaa.



Niin joo, meillä oli muuten myös mökkikaveri. Luulin sitä aluksi karhuksi, mutta oikeastaan se olikin ihan hauska tyyppi… Kapa nimittäin.




Ja kun Kapakin kävi lenkeillä aikuisten kanssa, niin päätin itsekin koittaa.





Se oli kans ihan hauskaa touhua, otin katsokaas vähän vainuakin välillä!




Ollaan jatkettu kotonakin metsälenkkien tekoa kodin viereisellä polulla.




No joo, välillä vähän eksyinkin polulta…







Ja meidän talven muonituskin on nyt hoidettu. Meille kun nostettiin vähän kalaakin järvestä…




…saas nähdä saadaanko me niitä haukipullia.




Enivei, kaikin puolin mainio loma ja mökki. Hyväksyn.







Näitä muistellessa ja talvea odotellessa on mukava ottaa pikku hiljaa pidempiä päiväunia… Niin ja se sellainen joulukin on taas tulossa, aika jännää, ollaan jo kirjoiteltu joulukortteja!

Yksi elämää suurempi tapahtuma on tietysti mahtunut vielä tähän syksyyn. No tietysti, minä-minä-minä täytin kokonaisen vuoden! Voitteko kuvitella… Ja kyllä, sain postia Orifame kotipesästä. Sitä oli niin jännää ja mielenkiintoista tutkia monissa ”miehin”, että eihän siitä mitään asiallista kuvamateriaalia saanut… 









Kesästä haaveillen ja joulua odotellen,
Konsta ja muu Vaasan väki.





Suurkiitos ihanasta tekstistä ja loistavista kuvista Marika The Ellin ja Konstan Emäntä <3